ML Strength Performance - Articles

Lihasarkuudet ovat usealle hyvän treenin merkki. Jos on haasteita nousta ylös pytyltä jalkapäivän jälkeen, on silloin ollut edellisenä päivänä hiton hyvä jalkatreeni. Tai jos voit pidätellä kahvikuppia maksimissaan viisi sekuntia ylhäällä 300 eilen tehdyn hauiskäännön takia, täytyy hauisten kasvaa pakostikin. Vastoin yleistä uskomusta lihasarkuudet eivät kuitenkaan ole kaiken kertova merkki tehokkaasta harjoittelusta. Lihasarkuudet johtuvat lihaksiin syntyneistä mikrovaurioista, tulehdustilasta ja turvotuksesta, joita syntyy kaikenlaisesta harjoittelusta. Mitä kovatehoisempi harjoitus, sitä enemmän vaurioita voi syntyä ja mitä pidempään harjoitusta jatkaa, sitä enemmän vauriota ehtii syntymään. Lihasvauriot eivät ole merkki kasvusta, eikä kehityksestä. Kehomme ovat kehittyneet niin, että se pyrkii korjaamaan syntyneet vauriot aina ensimmäisenä, tämän jälkeen se alkaa vasta rakentamaan uutta kudosta. Selviytymisen kannalta tämä on ensisijaista. Kuvittele, että rakennat taloa ja jo

 Flunssakausi painaa päälle ja sairastelun myötä treenit eivät aina pysy halutussa rytmissä. (Puhutaan nyt vain flunssasta. Suuremmista terveysongelmista palautumisessa en uskalla alkaa neuvomaan.) Perusflunssan on varmasti kaikki kärsinyt ja treeneihin paluu sen jälkeen tuntuu usein hyvin tahmealta ja olo voi olla hieman vetämätön. Välittömästi kovaan treeniin palaaminen ei ole välttämättä paras idea. Keho ei ole heti valmis puskemaan täysiä ja jälkitaudin riski voi olla edelleen olemassa. Todella kevyt ’randomisti’ harjoittelu voi taas tuntua tosi tylsältä ja jopa turhalta, vaikka eihän se sitä olekaan. Olen huomannut, että tähän ongelmaan toimii erittäin hyvin ratkaisuksi treenien aloitus ’deload’-viikolla. Deload-viikko, eli kevyempi treeniviikko, jolloin harjoittelun volyymia (kokonaistyömäärää) tiputetaan runsaasti ja intensiteettiä vähennetään hieman tai reilusti. Tällöin treenit ovat huomattavasti kevyempiä kuin normaalisti, mutta teet samoja liikkeitä, samassa järjes

Kuinka edetä voimaharjoittelussa? Progressiivinen ylikuormitus on voimailussa kehitystä hakeville tarpeellisin keino säännöllisyyden jälkeen. Harjoittelun kuuluu olla kerta kerralta hieman haastavampaa. Tapoja tähän on monia. Loppujen lopuksi progressiivisuuden käytäntö tiivistyy näin: Tee joka treenissä sama määrä toistoja hieman suuremmalla painolla kuin viimeksi, tai tee enemmän toistoja kuin viimeksi samalla painolla. Progressiivisuuden voi saada kuulostamaan monimutkaiselta nostotemmon muutoksista, liikevariaatioista, periodisaatiosta ynnä muista puhumalla, mutta ilman tätä perusperiaatetta niistäkään ei ole hyötyä. Tässä on vielä yksi juju. Nostotekniikan täytyisi pysyä samana. Painoa ja toistoja on helppo lisätä treenistä toiseen, jos lyhentää liikerataa sitä mukaa, mitä raskaammaksi painot tulevat. Liike täytyy siis tapahtua samalla liikeradalla ja mielellään samalla nostotemmolla. Molemmat tavat edistyä toimivat yhtä lailla. (1) Ei ole väliä lisäätkö painoa tankoo